Vastavalmistunut sokkeli

Vastavalmistunut sokkeli hohkaa mukavasti lämpöä.

Perustava jätti terveiset! 

Tässä "meidän" perustusmiehet! Hyvää ja siistiä työtä. Kiitos paljon!

Sitten sokkelimuotit

Anturan päälle kasattiin sokkelimuotit. Raudoitukset tarkastettiin ja sitten taas odoteltiin betoniautoa.

Betoniautoa odotellessa syötiin pullaa auringonpaisteessa. Not bad at all.

Antura alle

Perustukset talolle tekee Perustava. Kun koiran kanssa aamulla kävelin tontin ohi, niin siellähän olikin jo täysi vauhti päällä.  Nuo pyöreät pilarit tulevat kannattamaan terassia, joka kiertää talon kahta seinustaa. Terassia (kaikenlaista: lasitettavaa, katettua, kattamatonta, pergolaa...) on muuten melkeinpä puolet talon pohjan pinta-alasta. Kyllä otetaan maksimihyöty etelärinteestä!

Hetken päästä Villekin tuli tsekkailemaan tilannetta ja kyselemään Perustavan miehiltä, että milloinkahan on suunniteltu valu. Vastaus oli, että no ihan kohta tulee betoniauto....



No mikäs siinä! Niinpä jäätiin odottelemaan.

Ja sieltä se kurvasikin! Kyllä vaan on viehättäviä nämä isot koneet.

Tarkastaja Laikku seurasi anturavalua. Tyylikkäästi ja tasaisesti homma hoitui!

Hiekkalaatikko

Tontille on  ajettu tontille "muutama" kasetillinen sepeliä. Ennen kuin tähän vaiheeseen päästiin, niin posauteltiin kalliota tontin kulmasta pois. Hieman haikeaa ja dramaattista: jykevää kalliota, keski-ikä 1,4 miljardia vuotta. Pois vaan! Parisataa kiintokuutiota läks louheeks!

Mutta aurinko paistaa sepeliinkin! Ammattilaisten työntekoa ja isoja koneita voisi katsella vaikka koko päivän.

Pihakoira Laikku kävi tarkistamassa sepelin. Saa täryttää taas!

Että tällainen hiekkalaatikko on nyt saatu aikaan.

Maanrakennustyöt etenivät käsittämättömällä nopeudella ja lopputulos on siisti, tarkka ja hyvä! Hommat on hoitanut aivan äärettömän hyvin Remontti Ruuskanen. Kiitos Kari ja Jarkko!

House on the hill, coming right up!

Suurinpiirtein tähän kohtaan tulee ovi olohuoneesta terassille. Korkealla kukkulalla siis ollaan! Tähän tulee hyvä paikka pihakoiraselle päivystää meininkiä ja sen takia tähän kohtaan laitettiinkin lattiasta kattoon ulottuva ikkuna. Siinä on hyvä koirasen olla, takan vieressä, nenu ikkunassa.

Korkeuserot on tasattu luonnonkivimuurilla.

Aloituskokous on pidetty!

Ensimmäinen leimakin on kerätty. Nyt etenee vauhdilla!

Kyltti ja kuoppa

Koirakävelyllä nostin katseeni kadusta ja näin tolpassa kyltin. Ja pienellä viiveellä tajusin, että ei jestas, sehän on MEIDÄN! Vuosien saatossa olen kulkenut useammankin tällaisen kyltin ohi ja vähän tuumaillut ja haaveillut, että minkäköhänlaista se ois. Nyt on välillä vaikea uskoa, että tämä beibi on todellakin meidän!

Nyt meillä on kuoppa. Melkein valmiina. Melko iso uima-allas esim. Ja kyllä kuulkaa 200 kiintokuutiota kalliota näyttää ensin pieneltä, lähes söpöltä. Mutta kun se on räjäytetty palasiksi, niin sitä louhetta ja sälää riittää kuuhun ja takaisin. Ensikertalaisena sitä silti jaksaa viehättyä kaivinkoneen sulavasta tanssista kivien keskellä tunti toisensa perään.

Koneet käynnistyy

Tontilla aloitellaan maanrakennustöitä ja olo on lievästi ilmaistuna epätodellinen. Näinkö me vaan saadaan rakentaa tai oikeastaan rakennuttaa talo? Osataanko me edes tilata oikeita asioita? Mitä me ollaan unohdettu?

Ennen kuin päästiin projektissa näin pitkälle, luettiin iltakaudet raksablogeja ja palstoja ja koitin hahmottaa, että missä tässä ne suurimmat sudenkuopat ja riskit on. Yleisin jaeltu neuvo on se, jota mielelläni jaan nyt itsekin eteenpäin: ota tiimiisi ammattilaisia. No mistä sellaisen tunnistaa? Hyvä maine auttaa (netti paljastaa armottomasti) ja hyvät referenssit. Tähän listaisin myös yhden olennaisen asian: henkilökemian. Ensitapaamisella tunnistaa melko mainiosti kenen kanssa synkkaa ja kenen kanssa ei. Ja sitä fiilistä kannattaa vähän kuunnellakin.

Vastaavaksi työnjohtajaksi valikoitui Jarmo Liimatainen Tullisaaren rakennuksesta. Jo pelkällä rauhallisella olemuksellaan Jarmo onnistui ensitapaamisella vakuuttamaan meidät siitä, että a) tälle tontille ja kaavailtuun kohtaan voi hyvin rakentaa talon ja b) kaavailemanne talotoimittaja on ihan täysjärkinen. Ja sitäpaitsi Jarmo kehui mun leipomuksia.

Maanrakennusurakoitsijaksi olemme pienellä onnenkantamoisella saaneet Remontti Ruuskasen, ja hommat etenevät nyt sellaisella vauhdilla ja siisteydellä, että ei voi kuin ihailla. Kysyttiin Ruuskasen Karilta, että onko tässä vaiheessa nyt vielä jotain sellaista, mihin pitäisi varautua. Ruuskanen vastasi, että "kannattaa varautua siihen että alkaa nousta tontille taloa". Mikäpä siinä! Nyt mennään! Konetta rullailee tontille ja sieltä pois,  tulee sepeliä, menee maata. Välillä siirrellään kiviä ja niistä nousi saman tien nätti pengerrys.

Ensikertalaisena rakennuttamassa törmää jatkuvasti asioihin, joista ei, ööö, edes kaksi entistä teekkaria tiedä ihan kaikkea. Mutta onpahan mahtavaa!